Homeopatia

Homeopatia on EU:n hyväksymä virallinen hoito.

Homeopatia on luonnonmukainen, kokonaisvaltainen ja yksilöllinen hoitomuoto. Hoidon kohteena on koko ihminen, ei vain yksittäinen oire. Oire kertoo, että jotain on epätasapainossa fyysisellä, emotionaalisella tai mentaalisella tasolla ja tätä epätasapainoa pyritään saamaan tasapainoon homeopatian avulla. Homeopatia tukee kehon omia parantavia kykyjä, sillä voidaan parantaa ja ennaltaehkäistä sairauksia vahvistamalla omia puolustus mekanismeja.

Homeopaattiseet valmisteet ovat turvallisia, luonnonmukaisia, eikä niiden käyttö aiheuta sivuvaikutuksia eikä riippuvuuksia. Niitä ei ole testattu eläimillä.
Homeopatialla voidaan hoitaa sekä akuutteja että kroonisia sairauksia:

  • mielialahäiriöt, stressitilat, pelkotilat, lasten käytöshäiriöt, unettomuus, vuoteenkastelu jne.
  • migreeni, päänsäryt
  • ruuansulatushäiriöt
  • hormonaaliset häiriöt
  • allergiat, ihottumat
  • kiputilat
  • akuutit tulehdukset (korva, poskiontelo, hengitys, virtsa jne)
  • ripuli, ruokamyrkytys
  • haavat, ruhjeet, puremat jne.
  • ja monia muita sairauksia

Vastaanotolla käydään läpi mitä erilaisempia asioita, että homeopaatti pystyy valitsemaan asiakkaalle yksilöllisen ja kokonaisvaltaisen valmisteen. Käydään läpi sairaushistoria, perinnölliset rasitukset, stressitekijät, oireet ihmissuhteista, pelot, unen laatu, ruokamieltymykset, eri elinten toiminnat, mahdolliset kiputilat jne. Kaikki käydyt keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia.

Paranemiseen kuluva aika on hyvin yksilöllistä. Kroonisissa tapauksissa tarvitaan usein kärsivällisyyttä hoidon eri vaiheissa. On tärkeää merkitä muistiin hoidon aikana ilmenevät muutokset, myös mielialat ja muut tuntemukset. Nämä muutokset ja tuntemukset käydään läpi seurantakäynnillä.

Mitä ja miten homeopatialla voi hoitaa?

Homeopatia voi lievittää tai auttaa ihmisiä ja eläimiä parantumaan mitä erilaisimmista terveyden häiriöistä. Sekä akuutteja että kroonisia tiloja, kuin myös psyykkisiä että fyysisiä vaivoja voidaan hoitaa homeopaattisesti ja homeopatia soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi jo esikliinisissä tiloissa joissa ei vielä ole diagnostisoitua sairautta mutta oireita ja huonovointisuutta josta potilas kärsii. Rajuissa bakteeritulehduksissa tai muissa tiloissa, kuten aids-sairaus, pitkälle edennyt syöpä yms, joissa potilaan immunologinen säätely on vakavasti häiriintynyt ei homeopatia yksin riitä. Se voi kuitenkin toimia tukihoitona muulle hoidolle. Homeopaattiset lääkeet eivät myöskään korvaa puuttuvia elimistön omia aineita, kuten esim. insuliini. 

Homeopaattisen hoidon keskeisin vaihe on potilaan kohtaaminen. Homeopaattinen anamneesi merkitsee potilaan yksityiskohtaisen kertomuksen kuuntelemista. Lääkärin tekemä kliininen diagnoosi ja tutkimukset ovat tärkeitä ja saattavat olla välttämättömiä, mutta ne eivät yksin riitä! Homeopaattisen lääkkeen määrittämiseksi esim. tieto siitä, minkä lajin bakteerit ovat aiheuttaneet potilaalle tulehduksen, ei yksin riitä. Homeopaatin kysymys on: Minkälaiseen maaperään bakteerit ovat päässeet pesiytymään? Minkälainen on sairautta kantava ihminen kokonaisuudessaan? Kokonaisvaltaisuus homeopatiassa tarkoittaa sitä, että homeopaattisen lääkeaineen valinnassa huomioidaan sairaan ihmisen henkisen, sielullisen ja ruumillisen kärsimyksen ja vaivojen muodostama kokonaiskuva, joka koostuu sekä potilaan omasta subjektiivisesta kokemuksesta että objektiivisesti havaittavista voinnin muutoksista. Toisin sanoen, elimellisten oireiden lisäksi myös mahdolliset mielialan ja käytöksen muutokset huomioidaan. Homeopaattisen hoidon erityispiirre on että samaan sairauteen voidaan antaa eri lääke riippuen ihmisen yksilöllisestä tavasta potea sairauttaan. Esimerkiksi lapsi, joka alkavan keskikorvan tulehduksen yhteydessä potee sietämättömiä kipuja, tulee kiukkuiseksi, raivoaa ja paiskoo tavaroita, tarvitsee aivan erilaisen homeopaattisen korvalääkkeen kuin pienokainen joka itkeä nyhryttää hiljaa ja etsii kipulievitystä vanhemman lohdutuksesta. Ensinmainittu raivoava lapsi tarvitsee ehkä homeopaattista Chamomillaa hoidoksi (kamomillasaunio) kun taas jälkimmäisellä tavalla sairastava saattaa parantua homeopaattisella Pulsatillalla (ahokylmänkukka). 

Homeopatian tieteellisyys

Kliiniset tutkimukset osoittavat että homeopaattisilla lääkkeillä on tilastollisesti merkittävämpi vaikutus kuin placebolla. Myös homeopaattisista tutkimuksista tehdyt meta-analyysit viittaavat positiiviseen evidenssiin. Homeopatian tieteellisyys on kuitenkin kiistelty aihe. Lääkkeen määrityksessä käytettävän, yksilöllisiin oireisiin ja subjektiiviseen kokemukseen perustuvan, metodin vuoksi homeopatia soveltuu huonosti testattavaksi laajoin randomisoiduin kaksois-sokkokokein. Homeopaattisten valmisteiden tarkkaa vaikutustapaa elimistössä ei myöskään tunneta vaikka monia teorioita on esitetty. Tällä hetkellä ehkä eniten huomiota saanut hypoteesi homeopatian vaikutusmekanismista on oletus että laimennus ja ravistamisprosessin yhteydessä alkuperäisen aineen vaikutus siirtyy sähkömagneettisessa, energeettisessä muodossa veteen joka toimii näin ollen välittäjäaineena tai eräänlaisena muistin kantajana alkuperäisen aineen sisältämälle spesifiselle informaatiolle.

Lääkäri Hahnemann esitti itse oman aikansa ideahistoriallisista virtauksista lähtöisin, että ihmisessä toimii tasapainoa ylläpitävä elämänvoima (lebenskraft, geistartige dynamis), joka pyrkii pitämään hänet terveenä elämän tuomista henkisistä ja fyysisistä rasituksista sekä sairautta aiheuttavista tekijöistä huolimatta. Hahnemannin mukaan elämänvoiman ’epävireisyys’ ilmenee erilaisina aistein havaittavina voinnin muutoksina ja sairauden oireina. Homeopaattisen lääkkeen sisältämä parantava voima (heilwirkung) ’virittää’ epävireeseen menneen elämänvoiman jolloin terveys palautuu. Parantumisprosessiin liittyvien henkisten ja ruumiillisten voinnin muutosten tarkka huomioiminen ja arvioiminen on siksi tärkeä osa homeopaatin työtä. Hahnemann nimittää homeopatiaa kokemuslääketieteeksi (erfahrunsgsheilkunde), jolla hän viittaa eroon oman aikansa pitkälle menneeseen metafyysiseen spekulaatioon perustuvaan lääketieteeseen.
Tutkimukset ja käytännön kokemus viittaavat siihen, että homeopaattinen lääke antaa spesifisen ärsykkeen elimistön itsesäätelylle ja sairautta korjaaville prosesseille. Esim. soluvaurion yhteydessä on kokeellisesti osoitettu, että solunkorjaaja proteiinit (HSP - heat shock proteins) kohoavat merkittävästi homeopaattisen laimennoksen vaikutuksesta. Homeopatiaa verrataan joskus siedätyshoitoihin allergian yhteydessä tai rokotuksiin joissa heikennetty taudin aiheuttaja bakteeri tms. ’ärsyttää’ elimistön tuottamaan vasta-aineita kyseiselle taudille. Homeopaattiset laimennokset poikkeavat kuitenkin yllämainituista koska ne eivät potenssista C12 ylöspäin enää sisällä lainkaan aineellisia mitattavia määriä taudinaiheuttajia tai muita toksisia/allergisoivia aineita. Homeopaattisista lääkkeistä ei näin ollen ole vaaraa saada myrkytystä tai sivuvaikutuksia kemiallisten lääkkeiden tapaan.

Homeopatiaa käytetään maailmanlaajuisesti 

Nykyään homeopaattisia lääkkeitä käytetään laajalti Aasiaa, Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Kansainvälisten tutkimusten mukaan homeopatian käyttö EU-maissa lisääntyy koko ajan. Euroopassa on tuhansia koulutettuja lääkäreitä ja luontaisterapeutteja, jotka antavat homeopaattista hoitoa. On myös homeopaattisia sairaaloita ja poliklinikoita ja apteekeissa on saatavilla monipuolinen valikoima homeopaattisia lääkkeitä. Pohjoismaissa, etenkin Suomessa homeopatia pysyi lähes tuntemattomana 1970/80 luvulle saakka. Ruotsissa ja Suomessa virallisen lääketieteen edustajat, joita pitkälti ohjaa tiukasti luonnontieteelliseen paradigmaan sitoutunut ajattelu, asennoituvat homeopatiaan useimmiten negatiivisesti. Norjassa ja keskieuroopan maissa on sen sijaan on avoimempi suhtautuminen. Norjassa kuten myös Englannissa onkin hankkeita joissa pyritään kehittämään homeopatian koulutusta yliopistotasoiseksi sekä integroimaan homeopatia osaksi terveystieteitä ja yhteiskunnan terveydenhuollon järjestelmää. Viimevuosina mm. Saksassa tehdyt ’Outcomes research’ tutkimukset viittaavat laajaan potilastyytyväisyteen ja antavat aihetta vakavaan pohdintaan homeopaattisten hoitojen kansanterveyttä ja kansantaloutta edistävistä vaikutuksista.

Homeopatia luokitellaan EU:n taholta epävirallisiin hoitomuotoihin (’nonconventional medicines’). Myös nimityksiä ’complementary medicine’ (täydentävä lääketiede) ja integrative medicin (integroitu lääketiede) käytetään usein, mikä viittaa siihen että homeopatia halutaan nähdä yhteiskunnalliseen terveydenhuoltoon integroituneena osana eikä sitä syrjäyttävänä erillisenä vaihtoehtona. Euroopan neuvoston lausunnoissa painotetaan potilaiden vapautta valita hoitomuotonsa ja todetaan että EU:n jäsenvaltioiden tulisi tukea vaihtoehtoisten hoitomuotojen tieteellistä tutkimusta ja mahdollisuuksia viralliseen tunnustamiseen, sekä taata vaihtoehtohoitoja käyttäville potilaille ja ammatinharjoittajille samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet Unionin alueella.

 

 

Varaa aika tästä!

 

Sivuston toteutus: Vaiste Productions             Kirjaudu sisään >>