Funktionaalinen lääketiede

Funktionaalinen lääketiede on terveyden hoidon alue, joka painottaa potilaan biokemiallista yksilöllisyyttä, aineenvaihdunnan tasapainoa, ravinnon ja ympäristön vaikutusta terveyteen. Siinä yhdistetään tietoja paitsi eri lääketieteen osa-alueista, kuten sisätaudeista, neurologiasta ja immunologiasta myös biokemiasta, ravintotieteistä, kasvistieteestä, ekologiasta, perinnöllisyystieteestä, fysiologiasta ja toksikologiasta. Funktionaalisen lääketieteen periaatteen mukaan elimistö hakeutuu parantuessaan kohti sisäistä tasapainoa, siksi sairaudet nähdään myös häiriöinä yksilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tähän pyritään vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti niin että saavutettaisiin jälleen tasapainotila. Koululääketieteen mukaan ihminen voidaan luokitella terveeksi, jos häneltä ei löydy mitään erityistä diagnosoitavaa sairautta, mutta silti hän voi tuntea itsensä väsyneeksi ja voimattomaksi ja ponnistella päivästä toiseen voimavarojensa äärirajoilla olematta silti varsinaisesti sairas. Funktionaalinen lääketiede arvostaa myös lääke- ja leikkaushoitoja, jos ne ovat hyvin perusteltuja, mutta korostaa kuitenkin elämäntapa- ja ravitsemusmuutoksia ja erilaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, koska ne tulevat huomattavasti edullisemmiksi ja takaavat terveyden (ilman sivuvaikutuksia tai komplikaatioita) huomattavasti pidemmälle ajalle. Muun muassa seuraavat kolme periaatetta ovat tärkeitä funktionaalisessa lääketieteessä ja jotka julkaistiin kansainvälisessä funktionaalisen lääketieteen symposiumissa Floridassa vuonna 2006:

”Functional medicine is patient-centered health care that addresses the unique interactions among genetic, environmental, and lifestyle causes of complex, chronic illness.”

"Funktionaalinen lääketiede on potilaskeskeistä terveydenhoitoa, joka keskittyy geneettisten, ympäristöllisten ja elämäntapojen yksilölliseen vuorovaikutukseen monimuotoisissa kroonisissa sairauksissa." (suomennos: R. Mäkeläinen)

  Varaa aika tästä!