Funktionaalinen lääketiede

Funktionaalinen lääketiede on terveydenhoidon alue, joka painottaa kehon oikean ja optimaalisen toiminnan merkitystä terveyden palauttamisessa ja sairauksien hoitamisessa. Siinä yhdistetään ja käytetään tietoa monelta eri tieteen alalta kuten lääketieteen eri osa-alueet, esim.
  • sisätaudit
  • neurologia ja immunologia
  • biokemia
  • kasvitiede
  • ravintotiede
  • kliininen ekologia
  • toksikologia eli myrkkyoppi
  • genetiikka eli perinnöllisyysoppi ja fysiologia.
 
Funktionaalisen lääketieteen periaatteen mukaan elimistö hakeutuu parantuessaan kohti sisäistä tasapainoa, siksi sairaudet nähdään myös häiriöinä yksilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tähän pyritään vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti niin että saavutettaisiin jälleen tasapainotila. Yleisesti ajatellaan että ihminen voidaan luokitella terveeksi, jos häneltä ei löydy mitään erityistä diagnosoitavaa sairautta, mutta silti hän voi tuntea itsensä väsyneeksi ja voimattomaksi ja ponnistella päivästä toiseen voimavarojensa äärirajoilla olematta silti varsinaisesti sairas. Funktionaalinen lääketiede arvostaa myös lääke- ja leikkaushoitoja, jos ne ovat hyvin perusteltuja, mutta korostaa kuitenkin elämäntapa- ja ravitsemusmuutoksia ja erilaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, koska ne tulevat huomattavasti edullisemmiksi ja takaavat terveyden (ilman sivuvaikutuksia tai komplikaatioita) huomattavasti pidemmälle ajalle. Muun muassa seuraavat kolme periaatetta ovat tärkeitä funktionaalisessa lääketieteessä:
 
Potilaan yksilöllisyys
Tavanomainen lääketiede käsittelee potilasta liiaksi tilastollisena yksikkönä, funktionaalinen lääketiede painottaa jokaisen potilaan biokemiallista ja fysiologista yksilöllisyyttä. Ihmiset voivat reagoida hyvinkin erilailla lääkkeisiin, ympäristömyrkkyihin ja lääketieteellisiin hoitoihin. Myös optimaalinen vitamiinien ja hivenaineiden ja muiden ravinteiden tarve voi erota huomattavasti eri yksilöillä. Tämän vuoksi on tärkeää, että lääketieteellinen hoito räätälöidään jokaisen yksilön henkilökohtaisten tarpeiden mukaan.
 
Vähäisten oireiden huomioiminen
Pienikin epätasapaino kehossa saattaa ajan mittaan johtaa vakavaan sairauteen. Lumipalloefektin tapaan pienet poikkeamat voivat laittaa liikkeelle biologisia mekanismeja, jotka lopulta johtavat terveyden heikkenemiseen ja kroonisiin sairauksiin. Tästä syystä “katsellaan johtaako tämä mihinkään vakavampaan” tai “seurataan tilannetta” asenne ei ole hyväksyttävä lähestymistapa toiminnallisessa lääketieteessä
 
Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Ihmiskehoa voidaan parhaiten tutkia ja hoitaa kokonaisuutena. Mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin ja tehokkaaseen hoitoonpääsemiseksi lääkärin täytyy harkita kaikkia mahdollisia eri terapioiden/hoitojen lyhyt ja pitkäaikaisvaikutuksia koko kehoon. Avustamalla ja lisäämällä kehon luonnollisia parantumismekanismeja lääkäri/terapeutti työskentelee kehon itsesäätelevien terveysmekanismien elvyttämiseksi, eikä niitä vastaan. Funktionaalinen lääketiede pyrkii käyttämään tutkimuksia, joiden avulla voidaan selvittää tärkeimpien kehon toimintakokonaisuuksien tila. Tähän periaatteeseen nojautuva hoito tarjoaa huomattavasti tekokkaamman tavan saavuttaa pitkävaikutteisia tuloksia kuin mitä voidaan saavuttaa pelkällä jo syntyneiden vaurioiden hoitamisella. Toiminnallinen lääketiede tarkastelee mieluimmin elinten toiminnallista tilaa kuin niiden patologiaa.
 
Syy miksi vain pieni joukko lääkäreitä toteuttaa praktiikassaan funktionaalisen lääketieteen periaatteita johtuu ennenkaikkea koulutuksesta. Monet lääkärit kokevat että heidän on helpompi kirjoittaa lyhyellä vastaanotolla pelkkä resepti, kuin olla pidempään vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Funktionaalisen lääketieteen lääkärin vastaanotto poikkeaa pitkän vastaanottoajan lisäksi muutenkin tavanomaisen perinteisen lääkärin vastaanotosta. Hän kartoittaa aina potilaan ruokavalion ja elämäntavat ja selvittää mahdollisista huonoista elämäntavoista johtuvat ravintoainepuutokset ja kehon häiriötilat. Yksilöllinen ja räätälöity ruokavalio ja muut elämäntapaohjeet ovat tärkeitä hoidon kulmakiviä.
 
Kansainvälisessä funktionaalisen lääketieteen symposiumissa huhtikuussa 2006 Floridassa julkaistu määritelmä:
”Functional medicine is patient-centered health care that addresses the unique interactions among genetic, environmental, and lifestyle causes of complex, chronic illness.”
“Funktionaalinen lääketiede on potilaskeskeistä terveydenhoitoa, joka keskittyy geneettisten, ympäristöllisten ja elämäntapojen yksilölliseen vuorovaikutukseen monimuotoisissa kroonisissa sairauksissa.” (suomennos: Reijo Mäkeläinen)
 
Funktionaalisen lääketieteen kehittymiseen ja edistämiseen on suuresti vaikuttanut USA-lainen tohtori Jeffrey Bland, joka on kansainvälisesti tunnettu ravinto­asiantuntija ja tutkimusprofessori ja häntä pidetään maailmanlaajuisesti pääkouluttajana ravintotieteen ja funktionaalisen lääketieteen alueilla. Hänen sanotaan olevan “funktionaalisen lääketieteen isä”.
 
 

Sivuston toteutus: Vaiste Productions             Kirjaudu sisään >>